Nousin tänä aamuna tuntia aikaisemmin valmistautumaan kisoihin. Eilisten kisojen jäljiltä kamppeet olivat tosin lähes kasassa. Jakelin hevosille aamuruuat ja vein tarhoihin ne, jotka eivät kisoihin lähtisi. Kisoihin lähteville puolestaan laittelin kuljetusloimet ja suojat päälle. Vielä ennen lähtöä ehdin valmistella uuden karsinan - tänään iltapäivällä talliin astelisi uusin hankintani, suomenhevosori Oravan Nappilauta! Kello alkoi lähennellä kahdeksaa, joten lastailin hevoset kyytiin, jätin Minnalle päiväruokintaa koskevat muistutukset ja karautin matkaan.

Kello näytti jo puolta neljää kun vihdoin kaarsin takaisin tallin pihalle. Hevoset kolistelivat närkästyneinä autossa, eihän ne olleet saaneet tänään vielä päivä ruokiaan. Ripeästi purin hevoset autosta suoraan tarhoihin. Minna kärräsi juuri heinää tarhoille. Pyysin häntä jakamaan heinät myös kilpailleille. Päivä oli ollut sen verran raskas, että laitoin niille myös kauraa. Ruokittuani hevoset kiiruhdin siivoamaan kuljetuskuorma-autoa. Lakaisin lannat ja turpeet pois ja ajoin sen omalle paikalleen. Ehdin juuri laskea harjan kädestäni, kun pihaan jo kaarsi farmari, perässään yhden hevosen traileri. Trailerista kuului kimeää hirnuntaa ja kolistelua. Autosta hyppäsi ulos pitkä ja hoikka nainen hymyillen. "Tässä olisi nyt tämä oripoika," hän sanoi iloisesti. En malttanut odottaa sen näkemistä. "Hienoa! Saanko minä käydä purkamassa sen?" kysäisin innoissani. Nainen nyökkäsi kohti traileria, joten kiipesin etuovesta sisään. Ori katseli minua uskomattoman suloisilla nappisilmillään. Mieleni olisi tehnyt rutistaa sitä hurjan kiintymykseni tähden. Tämä taisi olla sitä rakkautta ensi silmäyksellä! Irrotin orin puomista ja huusin: "Valmis!" Takaseinä laskeutui alas ja puomi siirrettiin edestä. Ori lähti peruuttamaan ryminällä. En osannut varautua siihen ja meinasin rojahtaa turvalleni, mutta sain kuitenkin pidettyä tasapainon. Nainen virnisti ja sanoi nauruaan pidätellen: "Unohdin mainita, että se tulee trailerista vähän vauhdilla. Kiltti se kuitenkin on." Ori seisoi ylväänä keskellä tallipihaa. Se haisteli ilmaa tarkasti ja äkkiä se käänsi huulensa flehmen-ilmeeseen. Naurahdin kevyesti orille. "Meidän yhdellä tammalla on juuri kiima, taitaa haistaa sen," sanoin naiselle vitsikkäänä. Hetken päästä nainen lähti omia menojaan ja jäin seisomaan orin kanssa tallipihalle. Se tutki ympäristöään uteliaana ja hörhötteli kumeasti uusille tuttavuuksille. Lähdin taluttamaan sitä kohti takatarhoja. Se pääsisi sinne tutustumaan ympäristöön. Orin askel oli matkaavoittava ja korkea. Se askelsi ponnekkaasti, mutta ei silti vetänyt riimussa. Tässä on varsinainen herrasmies, tuumin mielessäni.

Ori sai lempinimekseen Nappula. Se oli tänään rauhallisen utelias uutta kotia kohtaan, mutta näytti hyväksyvän uuden ympäristön. Muutaman päivän päästä saatetaan päästä jo ratsastelemaankin!

Tänään heräsin varsin aikaisin, vilkaistessani ikkunasta jouduin toteamaan, että nyt se syksy on tulossa.

Astuessani ulkoportaalle tuuli vihmoi vettä kasvoilleni, kiskaisin takkini hupun tiiviisti pääni ylle. Mutainen maa lotisi kumisaappaideni alla kävellessäni kohti tallirakennusta. Päästessäni tammatalliin hevoset hörähtelivät hyvät huomenet mukavan pehmeillä äänillään. Jakelin aamuheinät nälkäisille neidoille ja talsin toimistoon vilkuilemaan paperitöitä. Kauhukseni huomasin, että kengityslaskun eräpäivä oli eilen. Tänään pitäisi siis muistaa maksaa se. Kun rouskutus tallissa hiljeni, totesin leidien olevan valmiita ulos. Loimittelin hevoset reippaaseen tahtiin ja sitten vein ne tarhoihin, vaikkakaan ne eivät kovin mielissään tainneet olla. Varsinkaan Shotti, meidän hienohelma. Tytöt jäivät värjöttelemään sateisiin tarhoihinsa, kun minä painelin kohti poikien tallia. Poikien vastaan otto oli huomattavasti ärjympi kuin tyttöjen, Soni ja Diesel hörhöttelivät kilpaa ja potkiskelivat karsinan ovia. Rauhakseltaan jakelin kaikille ruuat, riitapukareille viimeisimpänä. Käväisin varustehuoneessa siivoilemassa ja järjestelemässä pinteli- ja suojaboksin. Se oli melkoisen hyvässä kunnossa. Pian alkoi poikienkin rouskutus hiipua, joten iskin kaikille loimea selkään ja talutin ne tarhoihin.

Keräsin kaikista karsinoista ruokakupit pois ja aloin jynssätä. Miten nämä aina menivätkin tähän kuntoon. Naksautin talliradion päälle, sieltä tuli jotain rauhallista musiikkia, ihan sopivaa tähän hetkeen. Suuni vääntyi haukotukseen. Kyllä ensi yönä pitäisi saada nukkua enemmän kuin 4 tuntia. Äkkiä ulkoa alkoi kuulua kumisevia askelia ja Diesel hörhötteli hirmuisesti. Mitähän siellä tapahtuu, parasta mennä katsomaan. Suljin hanan ja kävelin reippain askelin pihalle. Pihamaalla juoksenteli noin vuosikas lämminveri varsa. Mistähän tämä oli ilmestynyt, sen oli täytynyt juosta pitkä matka, sillä lähin talli oli parin kymmenen kilometrin päässä sijaitseva ravitalli. Orivarsa oli mitä ilmeisimmin sieltä peräisin. Juttelin varsalle rauhallisesti ja menin askel askeleelta lähemmäs. Se tuntui olevan varsin utelias ja pian se ottikin ratkaisevat viimeiset askeleet kohti minua ja sain sen riimusta kiinni. Talutin varsan sisälle ensimmäiseen vapaaseen karsinaan. Sen askeleista huomasi heti, että se oli ravuri, niin tahdikkaasti se askelsi.

Juoksin vauhdilla sisälle ja selasin puhelinluetteloa, löysin kuin löysinkin tämän ravitallin numeron. Näpyttelin numeron kännykkääni ja painoin vihreää luuria. "Lehtosen ravitalli," sieltä vastasi möreä mies ääni. "Tässä on Leena Suonperä päivää. Onkohan teiltä mahdollisesti karannut vuosikas orivarsa? Sellainen juoksenteli tuohon meidän pihaan hetki sitten," selitin tilannetta. "Jaa, empä ole itse tietoinen, odotapas hetkonen niin käväisen vilkaisemassa nuo vuosikkaiden tarhat," hän sanoi ja laski luurin ilmeisesti pöydälle. Kuulin hennosti askelten häviävän. Hetken kuluttua mies nosti taas luurin. "Perhanan perhana, kyllä meiltä yksi on lähtenyt omille teilleen. Se pirulainen on kyllä kettu! Varsa on niitä Twister Starin jälkeläisiä. Periyttää hienoja juoksijoita, mutta mielettömän v-mäistä luonnetta," mies naureskeli ja jatkoi: "Pistän tuon tallipojan hakemaan sen, hän on pihassa noin kymmenen minuutin sisään." "Hieno juttu, odottelen pihassa," sanoin ja laskin luurin. Kävelin poikien tallin ovelle ja jatkoin siinä ruoka-astioiden jynssäämistä. Urakka alkoi näyttää jo hyvältä, putsailin viimeisen astian juuri, kun hevosauto kaarsi pihaan. Ulos asteli pitkä ja hontelo, noin parikymppinen, mies. Hän tervehti varsin ujosti, mutta käsitteli hevosia todella luontevasti ja jämäkästi. Varsalla ei selvästikään edes käynyt mielessä temppuilla tälle. Mukisematta musta hevosenpuolikas kiipesi traileriin. Mies kiitti ja lähti. Pian trailerin takavalot hävisivät pihatien mutkan taakse.

Tapahtuneen jälkeen kävin ajamassa shetlanninponeilla ja ratsastin Lunalla. Muut saisivat pitää vapaa päivän ja lepäillä huomisia kisoja varten. Jakelin myöskin päiväruoat, siivosin karsinat ja illalla vielä otin hevoset sisälle, harjailin ne ja annoin iltaruoat.

Olipa ihanaa nukkua aamusta pitkään. Tämä on niitä harvinaisia päiviä, jolloin Minna pääsee tekemään aamutallin. Mennessäni tallille hevoset torkkuivat tarhoissaan ja ilma oli kolea ja sateinen. Ensimmäisessä tarhassa nuokkuva Pommi huomasi tulijan ennen muita ja aloitti ravaamisen pitkin tarhan aitaa. Taaemmassa tarhassa Shotti ja Lea aloittivat hirnumiskuoron. Mitä selkeimmin; Nyt oli päivä ruokailun aika. Tallissa mittailin kullekin sopivan määrän kauraa, kivennäisiä ja vitamiineja. Kärräsin heinää kaikille tarhoihin ja hetken perästä vein myös rehut. Hevosten jäädessä rouskuttamaan aterioitaan päätin ottaa urakakseni karsinat. Talliin astuessani huomasin ilokseni, että Minna oli ollut aamulla ahkera ja siivonnut karsinat! Päätin soittaa hänelle samantien ja kiittää.

Muutamia tunteja myöhemmin, kun olin käynyt syömässä ja vaihtanut treeni vaatteet päälle, talsin riimunnaru kourassa kohti viimeistä tarhaa. Diesel pörhisteli sinisen sadeloimen alla esitellen samalla liitäviä raviaskeleitaan. Se näytti varsin energiseltä ja valmiilta maastotreeniin. Luikahtaessani aidan sisäpuolelle ori ravasi pää korkealla luokseni, samalla höristen.

Ravailin pitkin hiekkatietä rauhallisesti taivutellen. Diesel polki alleen niin, että sen askel muuttui järisyttävän pomputtavaksi. Ei auttanut kuin myödätä lantiolla ja istua rennosti. Väistättelin ori tien puolelta toiselle. Se oli vasemmalta selvästi jäykempi. Kun näpsäytin sitä vasemman pohkeen taaksi, sain vastalauseeksi järkyttävän kokoisen pukin. Ärähdin orille tosissani ja näpsäytin uudestaan. Tällä kertaa se tyytyi vain viskaamaan päätään. Poikkesin tieltä viereiselle pellolle, jossa taivuttelin Dieseliä molempiin suuntiin ympyröillä. Mielessäni nousi tyytyväisyys orin polkeviin askeleisiin. Ehkä tämä luupää oli vihdoin oppinut jotain. Kävelytin orin pois pellolta ja jatkoin tietä pitkin. Käynnissä ori oli tavoistaan poikkeavan rauhallinen, se myötäsi kaulaansa kauniisti ja kuunteli istuntaani. Käännyimme omalle maastoestereitillemme ja orin askellus napakoitui entisestään. Se polki vimmatusti päästäkseen lujempaa, mutta kuunteli silti pidätteitäni. Nostin rauhallisen ravin ja taivuttelin Dieseliä, jotta se rauhoittuisi. Kun ravi tuntui rauhalliselta, nostin laukan. Diesel pörisi innostuksesta, sen jokainen lihas oli valmiina ampaisemaan kohti maastoesterataa. Tänään ei kuitenkaan hypättäisi, koska eilen oli maastoestevalmennus. Tarkoitus oli kiertää esteet sivusta laukalla. Diesel oli selvästi ihmeissään, kun este toisensa jälkeen jäi taakse, eikä niitä tarvinnutkaan hypätä. Vastaan tuli melko jyrkkä ylämäki. Annoin Dieselille ohjaa ja se lähti tasaisesti kiihdyttämään askeltaan. Pian se otti ratkaisevan lisäyksen ja laukka muuttui nelitahtiseksi. Etenimme hurjaa vauhtia, annoin orin mennä omaa tahtiaan. Äkkiä vauhti pysähtyi kuin seinään, metsästä loikkasi suuri rusakko tien poikki. Diesel hyppäsi pystyyn, itse en ehtinyt tajuta mitä tapahtui. Sain kuitenkin orin harjasta kiinni. Olin ihan varma, että kaatuisimme mäen takia. Diesel kuitenkin piti tasapainonsa, laskeutui neljälle jalalle ja jatkoi poukkoilua. Se poikitti, pukitti ja hyppi puoliksi pystyyn. Ajoin sitä pohkeilla eteenpäin, edes pois mäestä. Mäen päällä olin vielä ihmeen kaupalla orin selässä. Orikin tuntui rauhoittuvan, vaikka olikin jännittynyt ja pörisi kuumuuttaan. Ehdin jo huokaista syvään, kunnes metsästä loikkasi toinen rusakko. Se oli Dieselille viimeinen pisara, se loikkasi taas pystyyn, tällä kertaa seuraukset eivät suosineet. Tunsin kuinka ori lähti kaatumaan taaksepäin, päästin suustani muutaman sammakon, kunnes rojahdin maahan ori sylissäni. Diesel päästi muutaman korvia raastavan vingahduksen ja räpiköi pystyyn. Se loikki tien puolelta toiselle täysin paniikissa. Roikuin ohjista kaikin voimin, se ei saisi päästä karkuun tai en enää näkisi sitä. Diesel voisi paniikissa juosta vaikka kuinka pitkälle. Raahauduin muutamia metrejä orin perässä, toivoen parasta. Hetken poukkoiltuaan ori kuitenkin jäi neljälle jalalle tuijottamaan metsään. Sain kammettua itseni ylös. Joka puolelle sattui, mutta nousin silti Dieselin selkään. Olin yltäpäältä mudassa ja hiekassa. Ori oli saanut raahattua minut myös vesilätäkön poikki, kaikki vaatteeni alushousuja myöten olivat märät. Matka takaisin tallille taittui kuitenkin hyvin, pelkällä käynnillä.

Tallilla venyttelin Dieselin ja hieroin sen kumisualla. Se sai jäädä talliin loimen alle kuivattelemaan hikiä. Mitään ei onneksi käynyt, sekä Diesel, että ratsastaja ehjin nahoin. Toin muutkin hevoset tarhoista sisään ja jaoin iltaruoat. Kun tallin täytti rauhoittava heinänrouskutus, lakaisin käytävän ja painelin kotiin nukkumaan.

Tänään aamusta tulin tallille ja jakelin kello seitsemän ruuat. Poikien tallissa oli tänä aamuna yllättävän rauhallista, mistä lie johtuisi... Vini puolestaan kolkutteli ovia siihen malliin, että se tulisi siitä läpi jos ei heti saisi ruokaa. Huomisia peltolaukkoja varten pitäisi tänään ratsastaa läpi Luna, Tahti, Turbo, Vilja, Minto, Diesel, Vini, Ropo ja Milla. Aamutalli sujui normaalia kivuttomammin ja jaksoin yllättäen siivoilla vähän varustehuonettakin. Tein karmaisevan löydön; olin unohtanut hikisiä satulahuopia viime kisojen jäljiltä nurkkaan ja nyt ne olivat homeessa ja haisivat mielettömän pahalle! Ei auttanut kuin heittää ne pois - uuden ostoon siis. Kun hevosilla heinät tekivät loppuaan, vein ne tarhoihin ja karautin itse kaupungille, ostin kaikille uudet valkoiset kisahuovat sekä extrana Ropolle uuden riimun. Se kun tykkää tuhota kaikki mitkä sille jää tarhaan päähän...

Takaisin tullessani Dieselillä ja Sonilla oli hirmuinen valtataistelu. Onneksi oli sentään aita välissä. Vinin kiima taisi aiheuttaa pojille vähän levottomuutta. Päätin ottaa ensin Vinin, se voisi olla kaikista kivuttomin aloitus päivän työlle. Vaikka kouluratsastus ei Vinin lempilaji olekaan, päätin saada tamman tottelemaan tänään. Neiti löntysteli varsin laiskasti harjauspuomille, ehdin jo huokaista tuskissani - mitähän tästäkin tulisi.

"Pohje, pohje, POHJE!!" Minna karjui kentän laidalta. Olin saanut Minnan, valmentajani, pikavisiitille valmentamaan minua ja Viniä. Vini puski oikealle pohkeelle niin että kipeää teki. Hiki virtasi, vaikka olin vasta noussut selkään. "Älä anna sen puskea, näytä sille kuka määrää! Napakka istunta, ohjat käteen ja anna sille siitä raipasta," kuului komento aidan päällä istuvalta opettajalta. Näpsäytin Viniä niin lujaa kuin kädestä lähti, tamma todellakin loikkasi eteenpäin. Olin varsin onnellinen, että Minna tuli tahdittamaan tuntia, muuten olisin kuitenkin luovuttanut. Pyörittelin Viniä pienillä volteilla kumpaankin suuntaan, samalla taivuttaen rankasti. Käsiä kivisti ja hermo alkoi pettää, kunnes äkkiä tuntuma keveni ja tunsin kuinka Vini oikeasti taipui! Olin todella voitonriemuinen, siitä on aikaa kun viimeksi Vini nöyrtyi näinkin aikaisessa vaiheessa tuntia. Loput sujuikin varsin näppärästi, joten laukkasiirtymien ja lävistäjien jälkeen jäähdyttelin tamman. Kolme varttia olisi ihan tarpeeksi tämän kanssa.

Kello oli jo lähellä puoltayötä, kun kaikki oli hoidettu. Vielä illan viimeinen lattianlakaisu ja sitten nukkumaan!