Tänään aamusta tulin tallille ja jakelin kello seitsemän ruuat. Poikien tallissa oli tänä aamuna yllättävän rauhallista, mistä lie johtuisi... Vini puolestaan kolkutteli ovia siihen malliin, että se tulisi siitä läpi jos ei heti saisi ruokaa. Huomisia peltolaukkoja varten pitäisi tänään ratsastaa läpi Luna, Tahti, Turbo, Vilja, Minto, Diesel, Vini, Ropo ja Milla. Aamutalli sujui normaalia kivuttomammin ja jaksoin yllättäen siivoilla vähän varustehuonettakin. Tein karmaisevan löydön; olin unohtanut hikisiä satulahuopia viime kisojen jäljiltä nurkkaan ja nyt ne olivat homeessa ja haisivat mielettömän pahalle! Ei auttanut kuin heittää ne pois - uuden ostoon siis. Kun hevosilla heinät tekivät loppuaan, vein ne tarhoihin ja karautin itse kaupungille, ostin kaikille uudet valkoiset kisahuovat sekä extrana Ropolle uuden riimun. Se kun tykkää tuhota kaikki mitkä sille jää tarhaan päähän...

Takaisin tullessani Dieselillä ja Sonilla oli hirmuinen valtataistelu. Onneksi oli sentään aita välissä. Vinin kiima taisi aiheuttaa pojille vähän levottomuutta. Päätin ottaa ensin Vinin, se voisi olla kaikista kivuttomin aloitus päivän työlle. Vaikka kouluratsastus ei Vinin lempilaji olekaan, päätin saada tamman tottelemaan tänään. Neiti löntysteli varsin laiskasti harjauspuomille, ehdin jo huokaista tuskissani - mitähän tästäkin tulisi.

"Pohje, pohje, POHJE!!" Minna karjui kentän laidalta. Olin saanut Minnan, valmentajani, pikavisiitille valmentamaan minua ja Viniä. Vini puski oikealle pohkeelle niin että kipeää teki. Hiki virtasi, vaikka olin vasta noussut selkään. "Älä anna sen puskea, näytä sille kuka määrää! Napakka istunta, ohjat käteen ja anna sille siitä raipasta," kuului komento aidan päällä istuvalta opettajalta. Näpsäytin Viniä niin lujaa kuin kädestä lähti, tamma todellakin loikkasi eteenpäin. Olin varsin onnellinen, että Minna tuli tahdittamaan tuntia, muuten olisin kuitenkin luovuttanut. Pyörittelin Viniä pienillä volteilla kumpaankin suuntaan, samalla taivuttaen rankasti. Käsiä kivisti ja hermo alkoi pettää, kunnes äkkiä tuntuma keveni ja tunsin kuinka Vini oikeasti taipui! Olin todella voitonriemuinen, siitä on aikaa kun viimeksi Vini nöyrtyi näinkin aikaisessa vaiheessa tuntia. Loput sujuikin varsin näppärästi, joten laukkasiirtymien ja lävistäjien jälkeen jäähdyttelin tamman. Kolme varttia olisi ihan tarpeeksi tämän kanssa.

Kello oli jo lähellä puoltayötä, kun kaikki oli hoidettu. Vielä illan viimeinen lattianlakaisu ja sitten nukkumaan!