Tänään heräsin varsin aikaisin, vilkaistessani ikkunasta jouduin toteamaan, että nyt se syksy on tulossa.

Astuessani ulkoportaalle tuuli vihmoi vettä kasvoilleni, kiskaisin takkini hupun tiiviisti pääni ylle. Mutainen maa lotisi kumisaappaideni alla kävellessäni kohti tallirakennusta. Päästessäni tammatalliin hevoset hörähtelivät hyvät huomenet mukavan pehmeillä äänillään. Jakelin aamuheinät nälkäisille neidoille ja talsin toimistoon vilkuilemaan paperitöitä. Kauhukseni huomasin, että kengityslaskun eräpäivä oli eilen. Tänään pitäisi siis muistaa maksaa se. Kun rouskutus tallissa hiljeni, totesin leidien olevan valmiita ulos. Loimittelin hevoset reippaaseen tahtiin ja sitten vein ne tarhoihin, vaikkakaan ne eivät kovin mielissään tainneet olla. Varsinkaan Shotti, meidän hienohelma. Tytöt jäivät värjöttelemään sateisiin tarhoihinsa, kun minä painelin kohti poikien tallia. Poikien vastaan otto oli huomattavasti ärjympi kuin tyttöjen, Soni ja Diesel hörhöttelivät kilpaa ja potkiskelivat karsinan ovia. Rauhakseltaan jakelin kaikille ruuat, riitapukareille viimeisimpänä. Käväisin varustehuoneessa siivoilemassa ja järjestelemässä pinteli- ja suojaboksin. Se oli melkoisen hyvässä kunnossa. Pian alkoi poikienkin rouskutus hiipua, joten iskin kaikille loimea selkään ja talutin ne tarhoihin.

Keräsin kaikista karsinoista ruokakupit pois ja aloin jynssätä. Miten nämä aina menivätkin tähän kuntoon. Naksautin talliradion päälle, sieltä tuli jotain rauhallista musiikkia, ihan sopivaa tähän hetkeen. Suuni vääntyi haukotukseen. Kyllä ensi yönä pitäisi saada nukkua enemmän kuin 4 tuntia. Äkkiä ulkoa alkoi kuulua kumisevia askelia ja Diesel hörhötteli hirmuisesti. Mitähän siellä tapahtuu, parasta mennä katsomaan. Suljin hanan ja kävelin reippain askelin pihalle. Pihamaalla juoksenteli noin vuosikas lämminveri varsa. Mistähän tämä oli ilmestynyt, sen oli täytynyt juosta pitkä matka, sillä lähin talli oli parin kymmenen kilometrin päässä sijaitseva ravitalli. Orivarsa oli mitä ilmeisimmin sieltä peräisin. Juttelin varsalle rauhallisesti ja menin askel askeleelta lähemmäs. Se tuntui olevan varsin utelias ja pian se ottikin ratkaisevat viimeiset askeleet kohti minua ja sain sen riimusta kiinni. Talutin varsan sisälle ensimmäiseen vapaaseen karsinaan. Sen askeleista huomasi heti, että se oli ravuri, niin tahdikkaasti se askelsi.

Juoksin vauhdilla sisälle ja selasin puhelinluetteloa, löysin kuin löysinkin tämän ravitallin numeron. Näpyttelin numeron kännykkääni ja painoin vihreää luuria. "Lehtosen ravitalli," sieltä vastasi möreä mies ääni. "Tässä on Leena Suonperä päivää. Onkohan teiltä mahdollisesti karannut vuosikas orivarsa? Sellainen juoksenteli tuohon meidän pihaan hetki sitten," selitin tilannetta. "Jaa, empä ole itse tietoinen, odotapas hetkonen niin käväisen vilkaisemassa nuo vuosikkaiden tarhat," hän sanoi ja laski luurin ilmeisesti pöydälle. Kuulin hennosti askelten häviävän. Hetken kuluttua mies nosti taas luurin. "Perhanan perhana, kyllä meiltä yksi on lähtenyt omille teilleen. Se pirulainen on kyllä kettu! Varsa on niitä Twister Starin jälkeläisiä. Periyttää hienoja juoksijoita, mutta mielettömän v-mäistä luonnetta," mies naureskeli ja jatkoi: "Pistän tuon tallipojan hakemaan sen, hän on pihassa noin kymmenen minuutin sisään." "Hieno juttu, odottelen pihassa," sanoin ja laskin luurin. Kävelin poikien tallin ovelle ja jatkoin siinä ruoka-astioiden jynssäämistä. Urakka alkoi näyttää jo hyvältä, putsailin viimeisen astian juuri, kun hevosauto kaarsi pihaan. Ulos asteli pitkä ja hontelo, noin parikymppinen, mies. Hän tervehti varsin ujosti, mutta käsitteli hevosia todella luontevasti ja jämäkästi. Varsalla ei selvästikään edes käynyt mielessä temppuilla tälle. Mukisematta musta hevosenpuolikas kiipesi traileriin. Mies kiitti ja lähti. Pian trailerin takavalot hävisivät pihatien mutkan taakse.

Tapahtuneen jälkeen kävin ajamassa shetlanninponeilla ja ratsastin Lunalla. Muut saisivat pitää vapaa päivän ja lepäillä huomisia kisoja varten. Jakelin myöskin päiväruoat, siivosin karsinat ja illalla vielä otin hevoset sisälle, harjailin ne ja annoin iltaruoat.